Korkeakoulujen ns. digiloikkaa on usein perusteltu sillä, että sähköiset järjestelmät tekevät opiskelusta saavutettavampaa erilaisille opiskelijaryhmille. Ajatus on myös EU:n uuden saavutettavuusdirektiivin taustalla. Tietoa siitä, miten opiskelijat digitaalisten järjestelmien saavutettavuuden itse kokevat, on kuitenkin vasta vähän. Tässä esityksessä tarkastellaan suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia oppilaitostensa verkkosivujen, verkko-oppimisympäristöjen, teknisen laitteiston ja sähköisten tenttien saavutettavuudesta. Määrittelemme saavutettavuuden laajasti paitsi fyysisen myös sosiaalisen ja psyykkisen ympäristön esteettömyytenä. Saavutettavan korkeakoulun ymmärrämme sellaisiksi oppimisympäristöiksi, opetusmenetelmiksi ja asenneilmapiiriksi, jotka mahdollistavat ominaisuuksiltaan erilaisten ja erilaisissa elämäntilanteissa elävien opiskelijoiden osallisuuden ja yhdenvertaisuuden.

Esitys pohjautuu osana OHO!-hanketta tehtyyn saavutettavuuskyselyyn. OHO! (”Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa”) on opetus- ja kulttuuriministeriön kärkihanke korkeakoulutuksen kehittämiseksi (2017–2019). Tutkimusperustainen hanke etsii ratkaisuja opiskelijoiden kiinnittymisen ja hyvinvoinnin tukemiseen mm. laadukasta ohjausta ja pedagogista osaamista lisäämällä. Hankkeen kolmannen työpaketin tavoitteena on edistää korkeakoulujen saavutettavuutta. Työpaketti toteutti keväällä 2018 korkeakouluopiskelijoille suunnatun sähköisen saavutettavuuskyselyn mm. sähköisten järjestelmien käytettävyydestä. Kyselyyn saatiin 1011 vastausta, useimmista Suomen yliopistoista ja ammattikorkeakouluista.  Kyselyssä oli sekä asteikkokysymyksiä, joita on analysoitu määrällisin menetelmin, että avoimia vastauksia, joiden sisältöä on eritelty teemoitteluin. 
 

Esityksemme tuo esiin, ettei sähköisiä mahdollisuuksia ei ole korkeakouluissa hyödynnetty parhaalla mahdollisella tavalla. Sähköinen tenttiminen ei ole kaikkialla yleistynyt, verkko-opiskelu nähdään usein joustamattomana ja verkkopohjaisten työkalujen käyttö ylipäätään liian vähäisenä. Erityisesti verkkosivuja ja sähköisiä oppimisjärjestelmiä kritisoidaan mm. epäselvästä rakenteestaan. Etenkään intranetin merkitystä opiskelulle ei hahmoteta. Opettajien vaihteleviksi arvioidut verkko-opetustaidot sekä useiden päällekkäisten järjestelmien käyttö lisäävät kokemusta digitaalisten ratkaisujen vaikeasta saavutettavuudesta. Erityisjärjestelyjä, kuten päätelaitteita, tarvitsevat opiskelijat kohtaavat digiopiskelussa erityisiä haasteita. Kyselyn tulosten perusteella vaikuttaa siltä, parempi perehdytys kohentaisi merkittävästi verkkosovellusten toimivuutta. Ohjausta sovellusten ja laitteiden käyttöön tulisi antaa niin opiskelijoille kuin opetushenkilöstöllekin.