”Liikkuvan kuvan avulla on mahdollista opettaa ihmisen osaamisen ja tiedon jokaista haaraa. Koulujärjestelmämme muuttuu täysin kymmenen vuoden kuluessa.” Thomas A. Edison lausui näin jo 1910-luvun alussa. Koulujärjestelmä ei muuttunut ihan niin nopeasti ja radikaalisti kuin mitä ehkä Edison toivoi. Mutta ajatus on mielenkiintoinen, kuten seuraavakin: ”Elokuvalla on tulevaisuus vain jos kamera voi korvata kynän.” Näin sanoi ranskalainen elokuvantekijä ja teoreetikko Alexandre Astruc 1940-luvulla. Hän oli myös ensimmäinen, joka käytti teksteissään sanaa kamerakynä, camerastylo.

Kun yhdistetään keskeinen ajatus näistä kahdesta edellä esitetystä sitaatista, ollaan lähellä Kamerakynän pedagogiikan pääajatusta: yhtäältä on tarkoitus muuttaa koulujen toimintakulttuuria ja oppimistapaa liikkuvan kuvan avulla ja toisaalta tehdä videokuvaa tallentavasta laitteesta (älypuhelin, tablet, videokamera) kynän kaltainen väline. Kamerakynän pedagogiikka tuo opetukseen mediakasvatuksellisuutta ja tukee oppijan medialukutaidon kehittymistä. Merkittävää siinä on erityisesti se, että kamerakynän avulla voidaan opettaa ajattelun taitoja sekä muita metakognitiivisia taitoja koulussa opetettavien oppiaineiden yhteydessä helpolla ja oppilaita motivoivalla tavalla. Se on käytännönläheinen toimintatapa, missä kamera tai elokuva ei ole opetuksen kohde vaan väline uuden oppimiseen. Kamerakynä ei ole siis yksi metodi vaan se on pedagoginen malli, joka sisältää erilaisia mahdollisuuksia integroida liikkuvaa kuvaa kouluopetukseen. Äidinkielen opetuksessa oppilaat voivat oppia kirjaimia, sanaluokkia, sanoja ja yhdyssanoja kuvaamalla erilaisia kohteita. Matematiikan tunnilla geometriset muodot havainnollistuvat, kun niitä etsitään ympäristöstä ja kuvataan. Samoin opitaan kokemuksellisesti, mitä eri värit viestivät tai millaisia eri vuodenajan tunnusmerkit ovat. Kuvaamista voidaan yhdistää kaikkiin koulussa opettaviin oppiaineisiin. Kamerakynällä onnistuu havaintojen kirjoittamisen lisäksi tarinan, runon, esseen, muistilappujen, päiväkirjan tai jopa sinfonian kirjoittaminen.

Elokuvan käyttäminen oppimisen toiminnallisena välineenä mahdollistaa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisen toimintakulttuurin, missä korostuvat oppiaineiden välinen integraatio ja dialogi, oppilaiden aktiivinen osallistuminen sekä myös muut mielekkään oppimisen tuntomerkit (aktiivisuus, konstruktiivisuus, yhteistoiminnallisuus, intentionaalisuus, keskustelunmuotoisuus ja vuorovaikutus, kontekstuaalisuus, reflektiivisyys, siirrettävyys). Kamerakynän pedagogiikan reflektiivinen luonne tekee siitä erinomaisen välineen myös tunnetaitojen harjoitteluun. Helppojen harjoitusten avulla oppilas oppii ilmaisemaan ja säätelemään omia tunteitaan sekä tulkitsemaan ja arvioimaan muiden tunteita.

Liikkuva kuva ja elokuva on oppilaita motivoiva media. Se on myös heidän oma mediansa. Mobiilivideon määrä on lisääntynyt huomattavasti erityisesti nuorten välisessä kommunikaatiossa ja viestinnässä. Jokainen meistä kantaa taskussaan tai laukussaan pientä studiota, jolla voi kuvata, editoida ja julkaista omia tuotoksisaan. Miksi tällaista pedagogista potentiaalia ei hyödynnettäisi kouluympäristössä ja -opetuksessa?

Puheenvuorossa esitelllään kamerakynän pedagogiikaan liittyviä esimerkkejä, harjoituksia ja vinkkejä työskentelyn aloittamiseen.