Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssi

  • Kallio Liisa, Laamanen Merja
  • 03.12.2021 09.00.00
  • Esityssali 35

Kansainvälistymistä koronan aikaan

Kuvaus

Kansainvälistyminen on osa Suomen korkeakoulu- ja tiedepolitiikkaa ja yliopistojen strategiaa. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistymistä edistää mm. OKM:n toimeenpano-ohjelma 2017-2025. Ohjelman tavoitteena on vahvistaa suomalaisen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen laatua ja saavuttaa globaalisti tunnustetun edelläkävijän asema vuoteen 2025 mennessä.

Kansainvälisyys ja liikkuvuus on tärkeää niin henkilökunnalle kuin opiskelijoille sekä osittain korkeakoulujen rahoituksen kriteerinä ja mittarina. Monissa korkeakouluissa kansainvälistymisosaaminen kuuluu jokaisen opiskelijan henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan. Perinteisesti erilaiset vaihto-ohjelmat ovat olleet suosittuja kansainvälistymistapoja.  

Jatkuvan oppimisen ja työelämän muutosten myötä korkeakouluissa opiskelevilla ei välttämättä ole mahdollisuutta lähteä lukukauden tai -vuoden mittaiseen opiskelijavaihtoon. Taustalla voi olla mm. terveydellisiä, työhön, perheeseen, elämän- tai taloudelliseen tilanteeseen liittyviä syitä. Eurooppalaisten korkeakoulujen henkilöstöllä puolestaan on lähtökohtaisesti epätasa-arvoiset mahdollisuudet kansainväliseen liikkuvuuteen. Esimerkiksi liikkuvuuden rahoitusmallit tai oman työn järjestäminen voivat olla haastavia.  

Tässä esityksessä kerromme erilaisiin kansainvälistymistapoihin keskittyvän EU-hankkeen tavoitteista ja miten COVID19-pandemian aiheuttama poikkeustilanne niihin vaikutti, kun Eurooppa yllättäen sulkeutui.

Seitsemän eurooppalaisen korkeakoulun FORTHEM-hankkeessa edistetään opiskelijoiden ja henkilökunnan liikkuvuutta, sidosryhmäyhteistyötä sekä opiskelijoiden kansalaisaktiivisuutta. Hankkeessa jaetaan hyviä käytäntöjä sekä rakennetaan hankekauden jälkeen jatkuvia yhteistyöverkostoja. Perinteisten kansainvälistymistapojen rinnalle tarjotaan vaihtoehtoja lyhyt- ja virtuaaliliikkuvuudella. Lyhytliikkuvuus mahdollistaa opiskelijalle vaikkapa viikon mittaisen kurssin toisessa korkeakoulussa tai 1-2 kuukauden työharjoittelun toisessa maassa. Toisaalta lyhytliikkuvuuden myötä myös aiemmin pidemmässä vaihdossa olleille opiskelijoille avautuu uusia mahdollisuuksia kansainvälistymisjaksoon. 

Kansainvälinen henkilöstöliikkuvuus on perinteisesti ollut erityisesti opetushenkilöstön suosiossa. Lyhytliikkuvuus tarjoaa myös tutkijoille tai vaikkapa opintohallinnon ja digipalveluiden henkilöstölle  mahdollisuuden tutustua muiden korkeakoulujen prosesseihin ja työvälineisiin.  

Yksi kansainvälistymisen muoto hankkeessa on kansainvälinen ristiinopiskelu. Kaikkien seitsemän partneriyliopiston opiskelijoille tarjotaan monialaisia kurssisisältöjä eri kielillä hankkeen yhteisellä Digital Academy -kurssitarjottimella. Opiskelijat osallistuivat sisältöjen valintaprosessiin ja opintotarjontaan valittiin laadukkaita MOOCeja, verkkokursseja sekä hybridiopetusta. Opiskelijat pääsevät kehittämään kielitaitoaan, verkostoitumaan ja kansainvälistymään - kaikki tärkeitä tulevaisuuden sekä työelämän taitoja. Hankkeessa myös valmennetaan opettajia integroimaan digikompetensseja oman opetuksensa suunnitteluun. 

Verkko-opintojen muodossa tarjottu virtuaaliliikkuvuus nousi COVID19-pandemian takia suunniteltua tärkeämpään rooliin, kun koronan aiheuttamassa poikkeustilanteessa fyysinen liikkuvuus pysähtyi täysin. Kaikki fyysisen liikkuvuuden muodot peruuntuivat ja niille piti nopeasti miettiä vaihtoehtoisia tapoja. Tämä aiheutti erinäisiä haasteita. Esimerkiksi opettajien digikompetenssikoulutukseen oli vaikeaa löytää osallistujia, kun koulutus jouduttiinkin kasvokkaistapaamisen sijaan järjestämään täysin verkkovälitteisesti. Kouluttajien huoli ympäri Eurooppaa mykkinä ruutujensa äärellä multitaskaavista osallistujista osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä kaikki kurssilaiset olivat erittäin aktiivisia ja sitoutuneita. Kouluttajien digipedagogista osaamista ja kokemusta toki tarvittiin niin koulutuksen suunnittelussa kuin kansainvälisen, monitieteisen ja digikompetensseiltaan kirjavan osallistujajoukon luotsaamisessa. Myös koulutuksen mukauttaminen seitsemän korkeakoulun infrastruktuuriin ja toimintatapoihin vaati paljon ennakkosuunnittelua. Erityisen tärkeäksi osoittautui odotusten hallinta, kun toisilleen tuntemattomat osallistujat tulivat kurssille erilaisine toiveineen, tarpeineen ja taustoineen. 

Hankekauden loppupuolella voidaan todeta, että eurooppalaisen korkeakouluverkoston yhteistyössä on mahdollisuuksia mutta myös haasteita. Ensinnäkin opintohallinnon prosessit ovat erilaisia. Esimerkiksi erilaisten dokumenttien manuaalinen käsittely on työlästä ja aikaa vievää. Digitaaliset työkalut ovat kaikkialla erilaisia. Yhteisten työkalujen kartoitus ja valinta vaatii neuvottelua -kaikille soveltuvan välineen löytäminen eiole helppoa eikä nopeaa. Niin ikään käyttöönottoprosessit ovat erilaisia ja työllistävät eri tason asiantuntijoita. Vaikka EU:n saavutettavuusdirektiivi edellyttää digitaalisten materiaalien ja palveluiden saavutettavuutta, eri organisaatioissa saavutettavuusosaaminen ja ymmärrys vaihtelevat. Myös korkeakoulujen päätöksentekoprosessit ja organisaatiokulttuurit eroavat toisistaan, mikä vaatii usein neuvottelemista, eikä yhteistyö toimi aina saumattomasti. Hankkeen edetessä todettiinkin, että koko hankkeen läpäisevä yhteinen digistrategia on ehdoton edellytys tavoitteiden saavuttamiselle.

Käytännön info

Alkaa
03.12.2021 09.00.00
Päättyy
03.12.2021 09.30.00
Kesto
30 minuuttia
Sijainti
Esityssali 35

Esityksen tiedot

Kohderyhmä
Yliopistot: Tiedekuntien opetushenkilöstö

Kohderyhmän tiedot

Esityksen kohderyhmää on korkeakoulujen henkilöstö kokonaisuudessaan; niin tuki-, opetus-, hallinto- kuin tutkimushenkilöstö.

Esittäjät

Kallio Liisa

Jyväskylän yliopisto

Suunnittelija


Laamanen Merja

Jyväskylän yliopisto

Digitaalisen transformaatiotoimiston päällikkö