Sometu (digi)loikkaa lavalle: Mennyt kertoo tulevasta

Vuosikymmenen takainen mullistusperformanssiverkosto Sometu kokoaa joukkionsa juhlistamaan 30-vuotiasta ITK:ta retrospektiivisessa esityksessään, joka on koottu tulevaisuuksien tutkimuksen hengessä. Tulevaisuuden siemenet ovat nykyisyydessä. Mitä kertoikaan vuosikymmenen takainen tai vanhempi ymmärrys tämän päivän oppimismaailman digitalisaatiosta? Sanasto on elänyt. Silti samat asiat agendalla, vaikka tulokulmat ovat vaihdelleet.

Sosiaalisen median opetus-, ohjaus- ja opiskelukäytön käänteet näkyivät kaksikymppisen ITK-konferenssin tapahtumakartalla useaan otteeseen. Suomalaisen sosiaalisen median historiankirjassa mullistusperformanssiksi nimitetty Sometu-verkosto tempauksineen kokosi vuosina 2007 - 2012 laajan rajoja ylittävän aktiivien ryhmän opastamaan ja innostamaan eri aloilla toimivia avoimiin oppimisverkostoihin. Jakamisesta tuli käytäntö, ja noina vuosina pidettiinkin lukuisia verkkoseminaareja – nykyään webinaareina tunnettuja. Diapaketteja tuotettiin Googlen juuri avautuneen Slides-palvelun kautta yhdessä ja jaettiin SlideSharessa. Jaikussa ja myöhemmin Qaikussa liverapoiltiin tapahtumista.

Tienraivaajat loivat umpihankeen uria, joita nyt suuret joukot tallaavat. Ja silti, moni asia on edelleen kehitysvaiheessa. Kuilu osaamistavoitteiden ja käytännön taitojen välillä on havaittavissa, mikä näkyy digiloikka-puheissa ja lukuisissa digitaitoja edistävissä hankkeissa. Viranomaispalvelujen siirtyminen sähköisiksi pakottaa niin kansalaiset kuin työelämän asioimaan verkossa. Vertaisoppimiselle on paljon tilausta monissa piireissä, kuten pienyrittäjien tai ikäihmisten parissa. Somekuplien porina ja erilainen eipäs-juupastelu tuntuvat syövän aikaa yhteisöllisen uudistusvoiman ottamiselta omiin käsiin. Voisiko menneistä ottaa oppia tämän päivän muutoksiin?

Mitä kymmenkunta vuotta takaperin tai jo aiemmin nähtiin tästä päivästä ja tulevaisuudesta? Mistä vanhasta tutusta voisimme edelleen saada suuntaa ja vauhtia aktiiviseen kansalaisuuteen, digitaaliseen osallisuuteen ja yhteisölliseen luovuuteen, me-hengen mahtiin? Se selviää toimintasessiossa.

Kaivaudumme digiarkeologeina pölyttyneiden diapakettien pariin. Vanhat kunnon piirtoheitinkalvot toivotetaan tervetulleiksi. Näytteille tuodaan myös tiedostomuotoja, joiden avaaminen on vaivalloista. Samoin tapahtumatilassa on esillä tallennusvälineitä ja kirjallisuutta menneiltä vuosilta. Yleisö pääsee pelaamaan kuolleet-sanat -bingoa. Etkoilla halukkaat voivat liittyä tarinankertojien joukkoon, lisätietoja https://itk2020sometu.purot.net/. Toimintasessioon voi myös lähettää esityksiä, ellei itse pääse paikalle. Taustaryhmästä löytyy esittäjiä ja taustaryhmä tarinallistaa diaesitysten kaaren.

Toimintasessiossa esittelemme joukkoistettuna kavalkadina kymmenen vuotta takaperin ja sitä ennen nähtyä nykypäivää. Osallistujat esittävät toinen toisensa perään aitoja ja autenttisia , jotka ovat tuoreimmillaan vuodelta 2010. Näillä historiallisilla aarteilla herätetään sekä nostalgisia tunnelmia että havahdutetaan yleisöä havainnoimaan kehityksen hitautta, kulttuurimuutoksen työläyttä ja samalla myös voimatekijöitä, jotka ehkä tämän päivän sosiaalisessa mediassa peittyvät kohujen ja viihteen melskeeseen.

Arkistojen aarteet näyttävät sen, että sanasto elää, varsinkin kun aihepiiriin liittyy hypeä ja ilmiöitä. Pohjavire on toisaalta vahva ja yhteiskunnallis-eettinen, demokratiaa, yhteishyvää ja erilaisuuden voimaa nostattava. Ilo, leikki, luovuus ja innostus poreilevat retroesityksissä. Intomielisyydelle saatettiin hymähdellä aikoinaan, mutta into antoi myös raikasta energiaa, jota lähimenneisyyden arkeologiaa harjoittava toimintasessiokin nyt 2020 osallistujille ja yleisölle tarjoaa. 

Ajan kulku on yhtä aikaa nopea ja hidas.