Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssi 2019

  • Pasi Silander, Huttula Tapio, Viteli Jarmo, Pystynen Johanna

Avajaiset AREENA-salissa: Kohti osaamisen aikaa

Kuvaus

Kohti osaamisen aikaa - Tapio Huttula, vanhempi neuvonantaja, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra

Elinikäisestä oppimisesta kilpailukykyä ja hyvinvointia -avainalueen tavoitteena on tukea yhteiskunnallisia toimijoita Suomessa elinikäisen oppimisen kehittämiseksi. Kolmivuotisen projektikokonaisuuden pyrkimyksenä on vauhdittaa siirtymistä elinikäisen oppimisen politiikkaan, jossa osaamista ja työtä tarkastellaan hyvinvoinnin rakennusaineina. Osaamisen käytetyt resurssit nähdään tuottavana investointina Suomen kilpailukykyyn.

Sitran roolina on toimia riippumattomana sillanrakentajana elinikäisen oppimisen politiikan mahdollistamiseksi. Elinikäisen oppimisen politiikkaan sisältyy toimiva ohjaus- ja rahoitusjärjestelmä sekä koulutusjärjestelmä, joka takaa jokaiselle suomalaiselle sekä laajan osaamispohjan että jatkuvan oppimisen edellytykset eli mahdollisuuden rakentaa laadukasta syväosaamista joustavasti eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa.

Tapio Huttula esittelee juuri valmistuneen 3-vuotisen suunnitelman siitä miten Suomessa toteutetaan uudella tavalla elinikäistä oppimista.

Millä rahalla? -selvitys tarjoaa ensimäistä kertaa kokonaiskuvan koulutuksen ja oppimisen rahavirroista Suomessa

Kohti osaamisen aikaa - 30 yhteiskunnallisen toimijan yhteinen tahtotila elinikäisestä oppimisesta

https://www.sitra.fi/aiheet/osaamisen-aika/

Oppimisanalytiikka on koulutuksen ja opetuksen digitalisaation ydin - Pasi Silander, ICT-hankepäällikkö, digitalisaatio, Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimiala

Yhteiskunta ja työelämä ovat pitkälle digitalisoituneet ja muuttuvat kiihtyvällä tahdilla. Koulutuksen on vastattava ennalta yhteiskunnan ja työelämän haasteisiin, sekä nykyisiin että erityisesti tuleviin. Koulutuksen on myös rakennettava yhteiskuntaa, mukaan lukien sen arvopohjaa sekä eettistä perustaa, johon digitalisaatio yhä vahvemmin kietoutuu erottumattomaksi osaksi. Tällöin digitalisaatio ja sen ymmärtäminen ovat opetuksen ja koulutuksen ydintehtäviä, mutta miten digitalisoida oppiminen ja opetus? Ostamalla kouluihin tabletteja ja interaktiivisia valkotauluja se ei ole tapahtunut. Pedagogisen toiminnan, osaamisen ja ajattelun on aidosti muututtava.

Jos digitalisaation taustalla ei ole edistynyttä teknologiakäsitystä, fokuksessa ydintoiminnan muutoksen ja uuden toiminnan kehittämisen sijaan ovat tekniikka ja laitteet – kylmä rauta. Tällöin voidaan usein puhua epädigitalisaatiosta, jolloin toiminnassa ja prosesseissa ei varsinaisesti tapahtuu merkittävää kehitystä tai muutosta, vaan ne jopa taantuvat. Voidaankin perustellusti kysyä, ovatko esimerkiksi pdf-oppikirjat, sähköiset valkotaulut luokkien edessä, tekoälypohjaiset, behavioristiset monivalintatehtävät tai nykyiset sähköiset ylioppilaskirjoitukset digitalisaatiota vai epädigitalisaatiota?

Digitalisaatiolla halutaan tuoda pedagogista lisäarvoa oppijan kasvuun ja kehitykseen. Tällöin digitalisaation fokuksessa on oltava oppijan oppimisprosessin kehittäminen. Opetuksen digitalisaatio vaatii teknologiaosaamisen ohella erittäin syvällistä osaamista siitä, miten oppiminen tapahtuu ja miten yksilö oppii. Tekoälyllä ja oppimisen analytiikalla voidaan tukea ja ohjata menetelmällisesti oppijan oppimisprosessia.

Oppimisanalytiikka eli oppimiseen liittyvän tiedon kerääminen ja automaattinen analysointi sekä sen pohjalta toiminnan automaattinen mukauttaminen (adaptaatio), tekee mahdolliseksi oppijan yksilöllisten tarpeiden huomioimisen osana ryhmää. Myös yhteisölliset oppimisprosessit voidaan rakentaa vastaamaan yksilöllisiä tavoitteita ja tukemaan yksilöllisiä oppimistapoja. Jokaista oppijaa voidaan auttaa saavuttamaan oman, täyden potentiaalinsa! Koulutuksen vaikuttavuus ja tehokkuus lisääntyvät oikea-aikaisella oppimisprosessin ohjauksella ja tuella.

Oppimisen mahdolliset ongelmat voidaan myös tunnistaa ennalta ns. big dataa käytettäessä ja esimerkiksi vähentää opintojen keskeyttämistä merkittävästi. Tämän siis tekevät tietokoneiden laskennallinen teho ja algoritmit, jotka on analytiikan ja adaptiivisten toimintojen taustalle kehitettävä – pohjautuen tietysti tutkimukseen ja pedagogiseen osaamiseen.

Keskeisenä haasteena nykyisissä sovelluksissa ja oppimisympäristöissä näyttää kuitenkin olevan ennakoivan analytiikan kehittäminen ja oppimisen kannalta relevantin analytiikan sekä adaptaation tarjoaminen. Pelkkä statistiikan esittäminen ja klikkausten laskeminen ei ole vielä oppimisanalytiikkaa, se on vasta suoritusstatistiikkaa.

Oppimisanalytiikka luo paljon odotuksia ja lupauksia, mutta siihen liittyy myös keskeisiä ongelmia. Kun käsitellään oppijoiden tietoja ja niiden pohjalta tehdään päätelmiä, korostuu eettisen pohdinnan tarve - nykyään puhutaankin eettisestä tietojenkäsittelystä. Pahimmassa tapauksessa oppimisanalytiikka voi profiloida, luokitella ja leimata oppijoita sekä johtaa itseään toteuttaviin ennustuksiin ja oppimisen menetelmälliseen ja sisällölliseen kapeutumiseen. Jos oppimisanalytiikka pohjautuu mekaanisiin toistotehtäviin ja drillaukseen, johtaa se hyvin behavioristiseen ja ohjelmoituun oppimisprosessiin. Opetuksen ja oppimisen taannehduttaminen ei voi olla tekoälyn ja oppimisanalytiikan käytön tavoite.

Parhaimmillaan oppimisanalytiikka scaffoldaa, oikea-aikaisesti ja oikein kohdentuen ohjaa oppijan oppimisprosessia ja opintopolkua. Oppimisen kognitiivinen systeemi muodostuu tulevaisuudessa oppijan ohella oppimisanalytiikasta, muista oppijoista ja opettajista - ajattelemme siis yhdessä, myös tietoteknologian kanssa.

Oikein käytettynä oppimisanalytiikka helpottaa opettajan työtä ja tuo opettajalle aivan uuden työkalupakin oppimisprosessin ohjaukseen ja oppimisen yksilölliseen tukemiseen. Oppimisanalytiikan hyödyntäminen parhaimmillaan johtaa ydinprosessien muutokseen sekä toimintakulttuurin muutokseen koulutusorganisaatioissa. Oppimisanalytiikka on koulutuksen ja opetuksen digitalisaation ydin.

Itseohjautuvuudesta yhteisöohjautuvuuteen - Johanna Pystynen, henkilöstöjohtaja, Vincit Oyj

Miten IT-organisaatio näkee työn tulevaisuuden ja tulevaisuuden työn? Miten oppilaitokset voivat auttaa nuoria valmistautumaan muuttuvaan työn tekemisen maailmaan? 

Aihetta avaa Vincit Oyj:n henkilöstöjohtaja Johanna Pystynen. Hän hyppäsi Vincitille vuonna 2012 ja sai tehtäväkseen luoda 50 hengen yritykseen henkilöstöjohtamisen mallin, joka palvelee nykyajan asiantuntijaorganisaation tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla. Tähän päivään mennessä Vincitin matka on jatkunut rohkeiden kokeilujen kautta 500 henkeä työllistäväksi, 100% asiakastyytyväisyystakuun tarjoavaksi ohjelmistokehityksen ja ICT-alan palvelutaloksi. Henkilöstö- ja työhyvinvointitekopalkintojen lisäksi Vincitin meriittilistaa komistavat Suomen parhaan työpaikan tittelit vuosilta 2014-2016 sekä kärkisija Euroopan parhaana työpaikkana 2016. 

Esityksen tiedot

Puheenjohtaja
Tampereen yliopisto, Jarmo Viteli

Esittäjät

Pasi Silander


Huttula Tapio

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra

vanhempi neuvonantaja


Viteli Jarmo

Tampereen yliopisto

Tutkimusjohtaja


Pystynen Johanna

Vincit Oyj

Henkilöstöjohtaja

Tavoitteet


Aikataulu