Lukio-opinnoissa ChatGPT:n käytössä piilee vaara, johon opiskelijan on helppo sortua etsiessään oikotietä onneen. Opiskelijat eivät vaivaudu syvälliseen pohdintaan, vaan antavat tekoälyn ratkaista vaaditut tehtävät. Pinnallinen oppiminen ei palvele opiskelijoita pitkällä tähtäimellä. Lukion opettajille tämä tuottaa haasteita, kun yritetään pitää yllä laadukasta oppimista. Opettajat voivat pitää tekoälyä jopa uhkana omalle työlleen.

Lähdimme rohkeasti kokeilemaan tekoälyä lähiopetuksessa lukion historiassa ja yhteiskuntaopissa. Opiskelijat tekivät aluksi yhteisöllisesti digitaalisia käsikarttoja Ison-Britannian teollistumisen edellyksistä käyttäen apunaan oppikirjaa. Kun samaa asiaa kysyttiin ChatGPT:ltä, opiskelijat huomasivat nopeasti, että faktojen tuottamisessa tekoäly on kehno työkalu. Se antoi hyvin ylimalkaisia vastauksia, jotka edellytti useita jatkokysymyksiä. Tätä promptien tekemistä sitten yhdessä harjoiteltiin.

Käytimme tekoälyä myös tarinankerronnassa opiskeltaessa Suomen sisällissotaa 1918. Opiskelijat saivat roolikortit, joiden kautta he ottivat näkökulman historialliseen tilanteeseen. ChatGPT:lle syötetystä oppikirjan tekstistä opiskelijat hankkivat kehotteilla lisätietoa, jota he sitten sovittivat roolihenkilönsä mielenmaiseman täydentämiseen. Prompteina opiskelijoilla oli esimerkiksi: miksi liityin kaartiin ja mitkä olivat Suomen isoimmat yhteiskunnalliset ongelmat 1917 - 1918. 

Lopuksi järjestimme punaisten ja valkoisten kohtaamisen. Simulaatiota varten opiskelijat käyttivät ChatGPT:lle syötettyä oppikirjan tekstiä iskulauseiden ja puheenvuorojen laatimiseen. Harjoituksessa tekoälyä käytettiin roolien syventämiseen, ja valmiit vastaukset mukautettiin roolikortin vaatimuksiin. Simulaatiossa tämä tieto muutettiin vielä kerran suullisiksi puheenvuoroiksi. Näin tietoa transformoitiin toiseen muotoon.

Yksi harjoituksistamme liittyi EU:n laajentumiseen. Opiskelijat työskentelivät ryhmissä tutkien aina yhden hakijamaan liittymisprosessia. ChatGPT:lle syötettiin haastavia, EU-virkamiesten laatimia englanninkielisiä maaraportteja, jotka tekoäly käänsi suomen kielelle ja auttoi vaikeiden käsitteiden avaamisessa. Selkeiden kehotteiden avulla laajaa aineistoa palasteltiin. Tiedot Kööpenhaminan kriteereiden toteutumisesta lisättiin sähköiseen ruudukkoon, jonka tuottamisessa opettaja oli puolestaan käyttänyt apuna tekoälyä. Lopuksi opiskelijatiimit valmistivat tutkimansa hakijamaan näkökulmasta suullisen puheenvuoron. 

Tehtävässä opiskelijat joutuivat yhteistoiminnallisesti osallistumaan aktiivisesti tiedon hankintaan, hallintaan ja käsittelyyn, eivätkä vain toistamaan mekaanisesti valmiita vastauksia. Tähän tarvittiin rutkasti kriittistä ajattelua. Kommunikaatio ryhmissä oli avainasemassa ja tekoäly selkeästi lisäsi vuorovaikutteisuutta oppimisessa. 

Kaikissa kokeiluissamme keskiössä on opiskelijoiden oma työpanos ja kyky kehittää geneerisiä taitoja. Halusimme, että oppiminen tapahtuu yhteisöllisesti (co-operation) kehittäen kommunikointitaitoja (communication) sekä kriittistä ajattelua (critical thinking). Lopputulokseksi halusimme myös luovan ratkaisun (creativity). Michel Fullanin neljä C:tä on hyvä pohja opetuksen suunnittelussa. (Fullan 2014)

Opiskelijoille ei kannata antaa tehtäviä, jotka perustuvat tietosisältöjen mekaaniseen testaamiseen - tekoäly korvaa silloin opettajan nopeasti. Laadukas oppiminen tulee mahdolliseksi, kun opettaja käyttää tekoälyä myös oman opetuksen kehittämisessä, sillä AI kykenee hetkessä luomaan aiheita esimerkiksi ryhmätöihin tai tuntitilanteisiin. ChatGPT toimii myös opettajan apuna informaation käsittelyssä ja auttaa häntä parantamaan ja tehostamaan työskentelyä oppimisen edistämisessä.

Tekoälyn ei kuitenkaan pidä olla itsetarkoitus. Sitä kannattaa käyttää silloin, kun ChatGPT:stä  on selkeää hyötyä oppimiselle. Tekoäly antaa mainioita keinoja vuorovaikutteisiin, yhteisöllisiin työtapoihin, jolloin lukion opintojakson lopussa tehty koe muodostuu vain osaksi arviointia. Tulevaisuuden oppiminen ei ohjaa lukiolaisia vain ylioppilaskirjoituksia varten, vaan kehittää laajemmin opiskelijoiden uudenlaisia valmiuksia.  

Kun yhdistetään opettajan asiantuntemus ja tekoälyn tehokkuus, on mahdollista luoda sellaisia oppimistilanteita, jotka valmistavat opiskelijoita tulevaisuuden työelämään. Kun tekoälyä käytetään oppimisen välineenä, opiskelijoissa kehittyy resilienssiä, jonka seurauksena he eivät tule kuulumaan työelämässä ryhmään “useless-class” (Harari 2017), joka syrjäytyy muuttuvassa maailmassa.

https://www.michaelfullan.ca/wp-content/uploads/2014/09/Education-Plus-A-Whitepaper-July-2014-1.pdf

https://ideas.ted.com/the-rise-of-the-useless-class/