Vaikka useimmat nuoret viettävät paljon aikaa netissä ja heistä puhutaan välillä diginatiiveina, taidot arvioida lukemaansa kriittisesti eivät kehity automaattisesti internetin käytön myötä. Päinvastoin, jatkuvasti lisääntyvä misinformaation ja disinformaation määrä haastaaa jokaisen - niin lapsen, nuoren kuin aikuisenkin - taitoja arvioida informaation luotettavuus. Väitöstutkimuksessani selvitin yhteensä yli 700 kuudesluokkalaisen ja lukiolaisen kriittisen nettilukemisen taitoja sekä taitojen edistämiseksi kehitettyjen kouluinterventioiden tehokkuutta. Tutkimuksen aineisto kerättiin kahdessa Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimusprojektissa. Luokanopettajat toteuttivat tutkivan nettilukemisen taitoihin tähtäävän intervention (21 x 45 min) kuudesluokkalaisilla keväällä 2017 ja suomen kielen ja kirjallisuuden opettajat lukiossa (4 x 75 min) lukuvuonna 2018-2019. Interventioiden aikana nuorille opetettiin tiedonhaun, luotettavuuden arvioinnin ja synteesin laatimisen taitoja ja lisäksi taitoja harjoiteltiin yksilöllisesti ja yhteisöllisesti. Interventiot olivat osa normaalia kouluopetusta ja perustuivat kummankin kouluasteen opetussuunnitelman tavoitteisiin ja sisältöihin. Kontrolliryhmään kuuluneet kuudesluokkalaiset ja lukiolaiset osallistuivat samanaikaisesti tavalliseen opetukseen. Ennen interventiota ja sen jälkeen nuoret tekivät nettilukutehtävän, jossa he esimerkiksi etsivät nettitekstejä täsmähakukoneella, arvioivat tekstien luotettavuuden ja laativat synteesin nettitekstien pohjalta. Väitöstutkimus paljasti merkittäviä eroja nuorten kriittisen nettilukemisen taidoissa. Vaikka taitavimmat kuudesluokkalaiset olivat taidoissaan lukiolaisten tasolla, oli nettitekstien luotettavuuden arviointi useimmille vaikeaa myös intervention jälkeen. Sen sijaan reilu kolmasosa lukiolaisista suoriutui varsin hyvin nettitekstien luotettavuuden arvioinnista, kun taas pienellä osalla taidot olivat yllättävän heikot. Selvimmin nuorten taitoihin olivat yhteydessä heidän omat uskomuksensa siitä, että arvioivat nettitekstin kirjoittajaa tai vertaavat lähteitä nettilukemisen aikana, nuorten tutkima aihe sekä heidän tekemänsä tekstivalinnat. Interventioiden jälkeen nuoret kiinnittävät enemmän huomiota lähteiden piirteisiin kuten kirjottajan asiantuntijuuteen. Positiivisin tulos oli, että interventio paransi erityisesti alkutestitaidoiltaan kaikkein heikoimpien lukiolaisten kriittisen nettilukemisen taitoja, mutta taitoihin jäi myös selvästi parantamisen varaa molemmilla kouluasteilla. Tulosten perusteella vanhimmille alakouluikäisille on hyvä opettaa tärkeimpiä keinoja arvioida nettitekstien luotettavuutta (esim. kirjoittajan ja julkaisijan asiantuntijuus, esitetty evidenssi) sekä auttaa heitä erottamaan luotettavammat ja epäluotettavammat nettitekstit toisistaan. Sen sijaan lukioikäisten tulisi kyetä monipuoliseen, syvälliseen ja perusteltuun nettitekstien arviointiin sekä hallita löydetyn informaation vertaaminen luotettaviin tiedonlähteisiin (korroboraatio).