Tavoitteenamme oli kehittää oppimisympäristö virtuaalitodellisuuteen, jonka pystyisimme suunnittelemaan sekä toteuttamaan mahdollisimman itsenäisesti sekä pienillä työaikaresursseilla. Tukenamme teknisessä toteutuksessa oli erityisasiantuntija Peter Stocley Omniasta. Halusimme kehittää kestävän kehityksen opetukseen soveltuvan oppimisympäristön sekä testata virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksia opetuksessamme. Valitsimme ThingLinkin skenaariotyökalun, jonka sijoitimme virtuaalitodellisuuteen.

Digitaitojen ja kestävän kehityksen opettaja Sonja Kärkkäinen oli viime keväänä Eestissä kuuntelemassa eestiläisten opettajien esitystä ThingLinkin skenaariotyökalun käytöstä opetuksesta MaFEA-projektin puitteissa. He olivat kokeneet skenaariotyökalun hyväksi välineeksi opetuksessa. Eestiläisten opettajien kokemuksien perusteella päätimme kokeilla tätä työkalua myös kestävän kehityksen opetuksen toteuttamiseen virtuaalitodellisuudessa.

Tässä esityksessä haluamme jakaa kokemuksiamme sekä menetelmän kehittämiseen liittyvistä onnistumisista ja haasteista että kokemuksiamme, miten tämänlainen harjoitteluympäristö vastasi odotuksiamme opetusmenetelmänä. Tähän mennessä olemme ehtineet testaamaan harjoitusympäristöä kahdella toisistaan erilaisella kestävän kehityksen opetusryhmällä.

Esittelemme omien kokemuksiemme lisäksi myös opiskelijoiden kokemuksia harjoitusten tekemisestä virtuaalitodellisuudessa. Tämä ensimmäinen versiomme virtuaalitodellisuuteen tekemästämme harjoitusympäristöstä rohkaisee meitä jatkamaan aiheen parissa. Toivomme, että pystymme kehittämään mahdollisimman monille sekä opettajille että opiskelijoille soveltuvia keinoja hyödyntää virtuaalitodellisuutta oppimisessa.

Testausryhmien avulla saamamme tulokset vahvistavat Sonja Kärkkäisen aikaisemmin virtuaalitodellisuuteen tehdystä harjoitteluympäristöstä saatuja tuloksia. Hän oli MaFEA-projektin puitteissa testannut muun muassa sosiaali- ja terveysalalle kehitettyä virtuaalisia ohjelmia opiskelijoilla, jotta saataisiin käsitystä, miten virtuaalitodellisuus voisi kehittää ja parantaa opetusta ja sen tuloksia. Esimerkiksi molemmissa palautteissa nousi esille vahvasti se, että virtuaalilasien kanssa virtuaalitodellisuudessa työskentely lisäsi keskittymistä opiskeluun verrattuna yleensä tehtäviin keskittymistä.

Eräs nuori aikuinen opiskelija ihmetteli, miten keskittyminen oli parempaa, jos tehtäviä teki VR-laseilla kuin tietokoneella. Hän totesi myös, että normaalisti saattaisi katsoa aina välillä puhelintaan tai jotain muuta, mutta nyt oli ikään kuin ”suljetussa ympäristössä” virtuaalitodellisuudessa, eikä huomio voinut samalla tavoin eksyä muualle. Mielenkiintoista oli myös se, että vaikka harjoituksemme materiaalit eivät olleet S2-opiskelijoille suunniteltuja, myös monet S2-opiskelijat keskittyivät tällä tavalla paremmin, ja harjoitukset etenivät sujuvammin kuin tavallisemmassa lähiopetuksessa. Osalle opiskelijoista taas kieli tai laitteet aiheuttivat sen verran haasteita, että harjoitusten tekeminen ilman ryhmän apua ei onnistunut tai ei olisi ollut mielekästä.